Viime päivinä olen tajunnut kuinka onnellinen olen. Minulla on ihana perhe, ystävät ja elämä tuntuu hyvältä. Tie kohti unelmia on selvä. Ei ole hirveästi kuoppia, eikä töyssyjä. Ihmisen pitää itse tehdä itsestään onnellinen, kukaan ei voi sitä puolestasi tehdä. Elämä ei aina ole niin mahtavaa, välillä käydään huipulla, ja sitten toisinaan pohjalla. Jotta pohjalta pääsee ylöspäin, on oma pää selvitettävä. Vasta sen jälkeen voi ottaa jotain uutta elämäänsä.
En tavoittele kuuta taivaalta, tyydyn perusjuttuihin. Tänään olin melkein koko päivän auttamassa 80-vuotiasta isoisääni. Oli jotenkin aivan ihanaa. Ikinä kun ei tiedä koska se viimeinen päivä on ton ikäisellä ihmisellä.
Se mitä olen ajatellut puoli vuotta sitten elämästäni, on täysin muuttunut..Olen aina ajatellut että 30 vuotiaana haluan perheen, mutta nyt sekin on muuttnut. Nyt tiedän miltä tuntuu kun on henkisesti kypsynyt kun haaveilen omasta perheestä ja omakotitalosta. Hassua miten elämä voikaan muuttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti